5 months until homecoming

On vaikea uskoa, että aika on kulunut näin nopeasti.

Tänään minulla on tasan viisi kuukautta jälejjlä. Tähän aikaan joulukuun 19. päivä jätän Australian taakseni ja palaan rakkaaseen koti-Suomeen. On tavallaan inhottavaa laskea päiviä näin, mutta se päivä on samalla kuitenkin 18-vuotissyntymäpäiväni, niin siltä ei oikein voi välttyä. Silmissä kiiltelee rauhalliset koti-illat skumpan värittämä (tämä on se aussiasenne, vähän viiniä tai olutta joka ilta! :D) ja tietenkin se aikuisen naisen ihanne-elämä, mutta mitä todellisuus sitten lieneekään? Luultavasti tuo mielikuvana romuttuu aika nopeasti lukion penkkejä kuluttamalla. Toivon mukaan minulla olisi edes ensimmäinen koulujakso amiskalla... :D Ei nimittäin lukio paljon nappase ja tuntuu muutenkin, että se on älyttömän pitkä tie kulkea. Onneksi olen kuitenkin suorittanut jo matikan, kemian ja fysiikan, eikä minun tarvitse tehdä niitä enää IKINÄ!!!! lukiossa. Ja jos olen onnekas, saatan jopa saada hyväksilukuja McCarthy-opinnoistani. No mutta sen näkee sitten. Tavallaan odotan kotiinpaluuta, kun tiedossa on autokouluun menemistä ja kavereitten kanssa olemista, mutta mitä tapahtuu aussielämälle sen jälkeen? Olenko minä sitten vain pelkkä haalea muisto näille ihmisille, jotka jätän taakseni Australiaan?

It is so hard to believe that today I have 5 months left in Australia.

In this time in 19th December I will leave Australia behind and make my way back to my home, Finland. It is kinda really nasty to count days like this, but in the other hand it is my 18th birthday so it is on my mind all the time. I have this perfect image in my head: I will be grown up and sparkling wine will be a huge part of my peaceful home evenings (getting this Aussie attitude, a bit wine or beer every evening! :D) but I reckon that reality will be quite different. I gotta make my way back to high school & business college. At least I don't have to make maths, chemistry or physics anymore because I've done everything I need to do EVER!!! in high school.... And if I'm lucky I will probs get some credit from my McCarthy studies. The thing I'm more worried about is my Aussie life. What happens after I've returned home? Will these people here remember me anymore, will I be just a faded memory?

Syvällisiä juttuja taas vaihteeksi. Uudessa perheessä menee tosi ihanasti ja vihdoin saan oikean kuvan aussielämästä. Ensi viikon keskiviikkona soitetaan koulun orkesterin kanssa aamunavauksessa koko koululle, ja pitää sitä varten harjoitella viulua :) Kaiken vaikeitten asioitten ja aikojen jälkeen mä voin sanoa ylpeänä, että nyt mä olen onnellinen täällä <3

Deep stuff today :D I'm doing so great in this new family and finally I can get a real image what is life in Australia. Next week's Wednesday we are going to play with the concert band in assembly, so I gotta practise for that. After all the hard times I can honestly say that I am happy here <3

 
~ Viivi